Susanna Bruun

Kansalaisoikeus tietotekniikkaan

Sähköiset palvelut ovat tätä päivää ja tulevaisuudessa niiden käyttöä tulee laajentaa. Toiset haluavat jarruttaa sähköisiä palveluita, toiset muuttaa kaiken mahdollisen sähköiseksi. Välillä vaikuttaa jopa siltä, että asia koetaan enemmän uhkana kuin mahdollisuutena.

Meidän tulee edistää sähköisiä palveluita. Suurin osa nuoremmista ihmisistä kokee sähköisen asioinnin helpoksi ja luontevaksi. Sähköinen asiointi on myös kustannustehokasta. Osana ihmisten jaksamista työelämän ja mahdollisen perhe-elämän ajankäytön tarkoituksenmukaisuutta pidän tärkeänä, ettei ihmisten aikaa tarvitse käyttää erilaisiin palveluihin ja virastoihin jonottamisessa ja palveluiden käytettävyyttä itselle sopivana vuorokaudenaikana.

Tästä huolimatta tulee olla saatavilla myös muita asiointivaihtoehtoja. Kaikilla pitää olla kuitenkin todellinen mahdollisuus sähköiseen asiointiin, niin laitteiden kuin taitojenkin puolesta. Kenenkään etu ei ole se, että osa kansalaisista putoaa digitalisaation kelkasta esim. taloudellisten syiden vuoksi. Lasten ja nuorten kohdalla tämä aiheuttaisi merkittävää haittaa myöhemmin työelämässä.

Kouluissa ja tulevaisuudessa ehkä jo päiväkodeissa täytyy olla käytettävissä riittävästi hyviä ja ajanmukaisia laitteita. Laitteet eivät kuitenkaan yksinään riitä. Opettajilla tulee olla riittävää osaamista hyödyntää niitä opetuksessa ja opettaa lapsille riittäviä tietotekniikkataitoja. Vaikka nykylapset suunnilleen syntyvät tabletti kädessä, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että heille karttuisi noin vain sähköisessä asioinnissa tai työelämässä tarvittavia taitoja. Kaikilla ei myöskään ole kotona käytettävissä moderneinta tietotekniikkaa. Jatkuva hokema diginatiiveista peittää taakseen sen, ettei tietotekninen osaaminen suinkaan ulotu kaikkiin lapsiin ja nuoriin. Erot ovat suuret ja valitettavasti perheen taloudellinen tilanne heijastuu lasten osaamiseen. On myös harhakäsitys, että lapsesta saakka tablettilaite kädessään olleet osaisivat esimerkiksi tietojenkäsittelytaidot tietosuoja-asioista ja medialukutaidosta puhumattakaan.

Aikuis- ja vanhusväestön osalta tulee tarjota paikkoja, joissa on käytettävissä asianmukaiset laitteet maksutta ja lisäksi saatavilla opastusta niiden käyttöön. Luontevina paikkoina näkisin mm. kirjastot ja yhteispalvelupisteet. Opastusta tarjoavaa henkilökuntaa täytyy olla riittävästi ja heillä täytyy olla asianmukainen koulutus ja perehdytys tietotekniikan käyttöön. Lisäksi heillä olisi hyvä olla kohtalaisen pintapuolinen, mutta laaja tietämys erilaisista julkisista palveluista ja palvelukanavista. Rohkaisu on monesti keskeinen apu tietojärjestelmiä tuntemattomalle käyttäjälle! Opastajilla täytyy olla myös vaitiolovelvollisuus, muutoin ei voida ajatella, että he auttavat ihmisiä esim. viranomaisasioiden hoidossa.

Tulevaisuudessa toivoisin, että myös vanhusten kotihoito voisi auttaa ikäihmisiä esimerkiksi pankkiasioihin liittyvässä sähköisessä asioinnissa. Toki vanhusten kotihoidossa on tällä hetkellä kiireisempiäkin kehittämistarpeita, mutta vanhanajan pankkipalvelut alkavat olla varsin kalliita ja myös tämä eriarvoistaa vanhusväestöä.

Perustason opastuksen lisäksi pidän tärkeänä, että halukkaille on mahdollisuus edullisesti tai maksutta syventää tietoteknistä osaamistaan ajanmukaisilla laitteilla aikuisopistoissa edullisesti tai maksutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

ulf fallenius

Olilla totesi jo Nokian kulta aikaan että tieto tekniikan osaaminen ja opiskelu kouluissa heikolla tasolla ja vaikeutti suomalaisten rekrytointia Nokian kultavuosina.

Toimituksen poiminnat